KOMMUNISMI SUOMESSA

 

Seuraavassa eräs kirjoitus 1990-luvun puolestavälistä. Silloin ajateltiin, että kommunistit olivat Neuvostoliiton kätyreitä ja heidän toimintansa ja aatteensa romahti kun Neuvostoliitosta tullut rahoitus loppui.

Suurin silmänkääntötemppu on näin 20 vuoden jälkeen katsottuna se, että samat kätyrit, jotka palvelivat Neuvostoliittoa eivät halunneet jatkaa kommunisteina. Vaara ohi? Vai oliko?

Siihen aikaan taidettiin riemuita turhan aikaisin. Kätyri on aina kätyri. Vaikuttaa siltä, että 1990-luvun alussa kommunisteilla ja muilla KGB:n kätyreillä olikin salainen suunnitelma. Syleiltiin länsimaiset arvot. Ajettiin ihmisoikeuksia ja feminismiä. Sinisilmäiset porvarit alkoivat luottaa näihin. Suuri virhe. Jos on kerran pettänyt isänmaataan Neuvostoliiton kanssa, pettää herkästi myös jonkin toisen vallan kanssa.

Heidi Hautalat ja kumppanit ovat kaikkein fanaattisimpia suhteessa Venäjään tänä päivänä. Miten isänmaallisen ihmisen pitäisi suhtautua? Mielestäni pitäisi käyttää tervettä järkeä.

Jos kerran vuonna 1998-1999 Sorokset ja kumppanit yrittivät kaapata koko Venäjän haltuunsa. Ensin lainaa IMF:n kautta ja sitten alettiin kiristää Jeltsin eroamaan. Venäjän kultavarat ja öljyvarat haluttiin teurastaa ja lyödä lihoiksi Hodorkovskien ja kumppanien avittamana.

Ilmeisesti kävikin työtapaturma ja Putin onnistuikin pääsemään itsenäiseksi. Siinä auttoi Lähi-idän sodat ja huomion kiinnittyminen toisaalle.

Venäjän kanssa on aina oltava varuillaan. Siitä huolimatta on selvää, että juutalaiset kapitalistit olivat 1990-luvulla nakertamassa Venäjää.

Ja ketkä olivatkaan kommunisteja. Juutalaiset. Kun Neuvostoliitto romahti ohjasi kansainväliset juutalaisjohtoiset kommunistiset liikkeet, jotka palvelevat juutalaista rahavaltaa, omat kätyrinsä kaikkialla siirtymään ihmisoikeusoppien ja läntiseen liberaaliin leiriin. Niin myös Suomessa.

Joka tapauksessa, tässä 1990-luvun artikkelissa, jonka kenties joku supolainen "cold warrior" kirjoitti äärioikeistolaiseen lehteen, on hyvin kuvattu kommunismia Suomessa. Se on hyvää tausta lukemista nuorille, jotka eivät muista tuota aikaa. Täällä palmujen alla ei kommunismi paljoa häiritse.


"KOMMUNISMI SUOMESSA




Suomen kommunistiset liikkeet yhdessä Neuvosto-Venäjän kanssa ovat muodostaneet suurimman uhan Suomen nuorelle itsenäisyydelle. Lokakuun vallankumouksesta vuosikymmenen vaihteessa tapahtuneeseen Neuvostoliiton romahtamiseen suomalaiset kommunistit pyrkivät kaikin keinoin tuhoamaan yhteiskuntajärjestelmämme. Laillisten keinojen ohella harjoittivat kommunistit laajaa maanalaista ja aseellista toimintaa tarkoituksensa saavuttamiseen: Suomen liittämiseen Neuvostoliittoon tai vähintäänkin Neuvostomalliin perustuvan diktatuurin perustamiseen Suomeen.
Tässä kirjoituksessa käsitellään lähinnä kommunistien harjoittamaa maanpetollista toimintaa itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä. Kuuluivathan laittomuudet erottamattomana osana kommunismin sisimpään olemukseen.

PUNAKAPINASTA SKP:N PERUSTAMISEEN

Vapausotamme ikävän sivujuonteen, punakapinan johtajat pakenivat Venäjälle epäonnistuneen vallankumousyrityksensa jälkeen. Harhaanjohdetut kannattajat jätettiin raukkamaisesti vastaamaan johtajiensa raakalaismaisista edesottamuksista. Kiihotustyötä Suomen laillista hallitusta vastaan harjoitettiin jatkettiin kuitenkin välittömästi rajan takaa Neuvostojohtajien myötävaikutuksella. Uuden vallankumousyrityksen suunnittelu ja Suomen Neuvosto-Venäjään liittämisen valmistelu siirtyi näin Moskovaan.
Suomen kommunistinen puolue perustettiin Moskovassa elokuussa 1918. Suomalaiset kommunistit olivat tutustuneet Leninin teksteihin ja omaksuneet yhä väkivalatisemman linjan. Ohjlemassaan kommunistit eivät edes aikoneet osallistua Suomen valtiopäiväelämään. Valta tultaisiin ottamaan aseellisen vallankumouksen kautta. Käytännössä kommunistit aikoivat tyydyttää pohjattoman vallanhimonsa Neuvosto-Venäjän pistinten avulla.

UUDESTAAN ASEISIIN

Suomalaisista kommunisteista ryhdyttiin kokoamaan aseistettuja joukko-osastoja välittömästi epäonnistuneen punakapina jälkeen. Joukkoja johdettiin ja rahoitettiin Moskovasta. Nämä tukahduttivat yhdessä puna-armeijan kanssa itä-karjalaisten heimoveljiemme yritykset ravistaa bolsevikkien hirmuvalta harteiltaan. Päätarkoituksena oli kuitenkin koota voimia uuteen vallankumousyritykseen Suomessa.
Aseita ja miehiä kuljetettiin kaiken aikaa rajan yli Suomeen. Uusi vallankumous oli tarkoitus aloittaa pohjois-Suomesta käsin. Itä-Karjalan kansannousu lokakuussa 1921 sotki kuitenkin kommunistien suunnitelmat.
Bolsevikit olivat pettäneet Tarton rauhassa antamansa lupauksen itsehallinnon järjestämisestä Itä-Karjalaan. Alueella vallitsi hirmuhallinto suomalaisen kommunistin Edvard Gyllingin johdolla. Kansa nousi epätoivoiseen vapaustaisteluun sortajaansa vastaan. Tätä kansannousua kukistamaan täytyi bolsevikkien lähettää suomalaisistakin koottu vallankumousarmeija. Virallisen Suomen penseä suhtautuminen heimoveljiemme vapauspyrkimystä kohtaan on vähintäänkin häpeällistä, kun näin jälkikäteen tiedämme sen kenties pelastaneen Suomen itsenäisyyden.
Punaupseeri Jahvetti Moilasen johdolla tehtiin kuitenkin vallankumouksen nimissä läskikapinana tunnettu ryöstöretki Sallaan. Virallisen historian kirjoituksen väite läskikapinasta SKP:n viimeisenä sotilaallisena operaationa Suomessa ennen toista maailmansotaa ei pidä paikkaansa. SKP:n johdolla harjoitettiin taukoamatta 20- ja 30-luvuilla sotilastiedustelua, ts. vakoilua ja kiihotustoimintaa Suomen puolella. Pitkä Neuvosto-Venäjän vastainen raja saattoi mahdottomaksi kommunistien rajan yli harjoittaman myyräntyön täydellisen tukahduttamisen.

MYYRÄNTYÖTÄ PARLAMENTARISMIN VARJOLLA
Sosiaalidemokraattisen puolueen epäonnistuneen valtausyrityksen jälkeen perustivat kommunistit Suomen sosialistisen työväenpuolueen toukokuussa 1920. Ohjelman puolueelle laati Moskovasta O.W.Kuusinen ja perustava kokous hyväksyi päätöksen puolueen liittymisestä kommunistisen internationaalin jäseneksi.
Etsivä keskuspoliisi lopetti tämän maanpetollisen toiminnan heti alkuunsa ja korkein oikeus tuomitsi yksitoista kommunistia valtiopetoksen valmistelusta kuritushuoneeseen. Puolue perustettiin uudelleen jo kesäkuun lopulla, jolloin maininta internationaaliin liittymisestä jätettiin pois. SSTP päätti kuitenkin syyskuussa 1921 hyväksyä internationaalin linjan, vaikka ei jäseneksi liittynytkään.
Kaikista valtiovallan toimista huolimatta kommunistit jatkoivat myyräntyötään yhteiskuntajärjestelmämme ja itsenäisyytemme tuhoamiseksi. Tammikuussa 1923 perustettiin Mannerheimin ja Svinhufvudin johdolla Suomen Suojelusliitto voimien kokoamiseksi kommunismia vastaan. Kyösti Kallion johdolla hallitus aloittikin toimet kommunismin tukahduttamiseksi. SSTP:n kanssa kiinteässä yhteistoiminnassa ollut Suomen sosiaalidemokraattinen nuorisoliitto lakkautettiin huhtikuussa 1923. Samoin kävi SSTP:n tilalle perustetulle Suomen työväenpuolueelle, joka tuomittiin rikolliseksi järjestöksi. Johtajat tuomittiin valtiopetoksesta. Näiden mukana kaikki STP:n kansanedustajat.
Pääosin itärjan takaa organisoitu lakkoliike vuosina 1927-28, Etsivän keskuspoliisin keväällä 1928 paljastama SKP:n maanalainen organisaatio sekä SKP:n järjestämät mielenosoitukset kesällä ja syksyllä 1928 saivat isänmaallisen kansan mitan täyttymään. Kommunismin lopulliseksi tukahduttamiseksi tarvittiin laaja kansanliike.

LAPUAN LIIKE JA KOMMUNISMIN TUKAHDUTTAMINEN
Lapuan liikkeen ansiot kommunismin julkisen toiminnan tukahduttamisessa ovat kiistattomat. Kansanliikkeen järjestämän talonpoikaismarssin ja voimakkaan valtiovaltaan kohdistetun painostuksen johdosta eduskunta hyväksyi lokakuussa 1930 ns. kommunistilait. Tämän kommunistien julkisen myyräntyön lopettamisen voidaan katsoa osaltaan vaikuttaneen siihen kehitykseen, joka mahdollisti Talvisodan ihmeen. Kansakunnan eheytyminen saattoi onnistua paremmin yhteiskunnassa, jossa ei sallittu kommunistien harjoittamaa valheellista kiihotustyötä.
***''(Tilaa kuvaa varten)

KOMMUNISTIEN EPÄONNISTUNUT VALLANKAAPPAUSYRITYS JA K.J. STÅHLBERGIN KYYDITYS

Vuoden 1930 tapahtumat on jälkikäteen - lähinnä kommunistien onnistuneen propagandan ansiosta - käännetty lähes päälaelleen. Kommunistien laillisen toiminnan kieltäminen on ollut suurin voitto yhteiskuntamme rauhanomaiselle kehitykselle. Nykyisin ajankohtaa käsitellään kuitenkin mm. "demokratian kriisi"-nimisten otsikoiden alla ja lapuan liike on tuomittu pohjalaisten ökyisäntien huligaanijärjestöksi. Kansanliikkeen merkitys kommunismin tuhoamisessa ja isänmaan pelastamisessa on tarkoituksella unohdettu.
Entisen presidentin K.J. Ståhlbergin kyyditys ja tähän liittyneet tapahtumat tulisi tutkia uudelleen ja valheellinen käsite Lapuan liikkeen osallisuudesta kyyditykseen kumota. Koko kyyditys oli osa Lapuan liikkeeseen soluttautuneiden kommunistien suunnitelmaa vallan kaappaamiseksi maassamme.
Kommunistit olivat tehneet täysin väärän tilannearvion katsoessaan ajankohdan sopivan vallankaappaukselle. Tilanne maassa oli kaikkea muuta kuin suosiollinen kommunisteille. Lapuan liikkeen toimet hyväksyttiin yleisesti ja kansa oli muutenkin isänmaallisen hengen innoittamaa. Kommunistien suunnitelman mukaan presidentti ja hallitus tuli kaapata ja kuljettaa itärajan yli. Tapahtumat menivät kuitenkin heti alkuunsa pieleen. Relanderin sijasta kaapattiinkin Ståhlberg eivätkä muutkaan ennakkovalmistelut onnistuneet. Ståhlbergistä piti päästä siististi eroon ja jäljet vallankaappausyrityksestä muutenkin peitellä. Ståhlberg jätettiin Joensuuhun ja syy kyydityksestä sysättiin Lapuan liikkeen niskoille.

OMAT KOIRAT PUREVAT

 

Suomalaisen kommunismin tukahduttamisessa viranomaisiamme suurempaa roolia näytteli kuitenkin neuvostodiktaattori Stalin. Kasvavassa voimantunnossaan oli Neuvosto-Venäjän politiikka tehnyt täyskäännöksen. Isovenäläinen imperialismi ei voinnut enää sallia kansallisia kommunistisia liikkeitä. Nämä koettiin uhaksi venäläisyydelle. Puna-armeijan katsottiin nousevan riittävän vahvaksi voimaksi suorittamaan maailmanvalloitus ilman paikallisiakin vallankumouksia. Näitä tarvittiin enää korkeintaan kulisseiksi puna-armeijan toimien oikeuttamiseksi.
Tämän suunnan saivat suomalaisetkin emigranttikommunistit kokea nahoissaan. Stalinin suurissa puhdistuksissa tuli heidänkin osakseen hävitä Siperian kuolemanleireille.
Jatkosodan päättyminen mahdollisti jälleen kommunistien laillisen toiminnan. Kyseenalainen kunnia kommunistisen liikkeen nopeasta jaloille pääsystä kuuluukin maamme viranomaisille. Nämä kun tarjosivat kommunisteille vankiloissamme turvapaikan Stalinin vainoja vastaan.
Uskomatonta oli kommunistiemme sinisilmäisyys Neuvosto-Venäjän toimia kohtaan. Ennen kuin nämä huomasivatkaan, oli aktiivisen vaikuttajan rooli vaihtunut täysin Moskovan juoksupojan asemaan.

O.W. KUUSISEN KANSANHALLITUS
Viimeistään Talvisodan syttyessä aukenivat silmät Euroopassa Neuvosto-Venäjän todellisia tarkoitusperiä kohtaan. Hyökkäystä pieneen puolueettomaan Suomeen ei Leningradin turvallisuudella voinut enää selittää.
Kommunistiemme rooliksi tuli esittää Moskovan asettamaa Terijoen nukkehallitusta. Yksimielinen kansamme näki kuitenkin tämän valheen läpi ja asettui kunniakkaaseen puolustustaisteluun idän punaista hyökyaaltoa vastaan. Tämän hyökkäyksen torjuminen viimeistään lunasti paikkamme vapaiden kansakuntien joukossa vastoin kommunistien toisen suuntaisia suunnitelmia.

YLEISEUROOPPALAINEN VOIMANPONNISTUS BOLSEVISMIA VASTAAN

Välirauhan ajan epävarmuus ja pelko uudesta Neuvosto-Venäjän hyökkäyksestä vaihtui Suomen liittymiseen yleiseurooppalaiseen rintamaan idän kommunismin lopulliseksi tuhoamiseksi. Toivo tuhatvuotisen vihollisen saattamiseksi polvilleen vei Suomen taistelemaan Saksan ja tämän liittolaisten rinnalle.

Euroopan voimavarat osoittautuivat kuitenkin rajallisiksi verrattuna idän loputtomiin ihmis- ja materiaalimassoihin. Saksaa vastaan liittoutuneet länsivallatkin tajusivat punaisen vaaran merkityksen liian myöhään. Kansakuntamme joutui taas pinnistämään voimansa äärimmilleen taistelussa olemassaolonsa puolesta.
Hinta vapaudesta oli kova. Raskaassa rauhanteosaa joutui Suomi mm taas sallimaan kommunistien julkisen toiminnan. Mikä paradoksi siihen sisältyikään Suomen joutuessa laillistamaan liike, jonka toiminta ja tavoitteet olivat kaikkea muuta kuin laillisia.

VAARAN VUODET

Sodan jälkeisiä vuosia sävytti jälleen pelko kommunistien vallankaappauksesta ja puna-armeijan miehityksestä. Kommunistit jatkoivat omaksumallaan linjalla noudattaen jokaisessa liikkeessään Moskovan valvontakomission määräyksiä. Suomalaiset osoittivat kuitenkin mm. asekätkennällä vastaavansa myös tähän hyökkäykseen. Neuvostoliitto epäröi ja kommunistien vallankaappaus kuivui kokoon.
Suomalaiset osoittivat olevansa kansakuntana voimakkaampia kuin Itä-Euroopan kansat, jotka yksi toisensa jälkeen luisuivat kommunistiseen diktatuuriin.

KOMMUNISMI EI OLE KUOLLUT
 
 

Tosiseikkaa kommunistiemme Moskovan juoksupojan roolista kuvaa hyvin se, että SKP teki konkurssin välittömästi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Ulkopuolisen rahoituksen ehtyessä ei omilla jaloilla pysyttykään pystyssä. Kommunismi ei ole kuitenkaan keskuudestamme hävinnyt. 60-luvulla mädätystyönsä henkisessä selkärangassamme aloittaneet kommunistimme esiintyvät nykyisin liberaaleina, vihreinä tai jopa demokraatteina! Keskuudessamme harjoitetaan voimakasta propagandaa mm. rotusekoituksen puolesta. Tavoitteena, mikäpäs muu, kuin kansallisen olemassaolomme hävittäminen. Käsittämätöntä on joidenkin kansalaispiirien inho ja suoranainen viha omaa kansallista identiteettiään kohtaan.

TARVITAAN VASTAVOIMA

Nuoren kansallisen liikkeemme tärkeimpiä tehtäviä on tämän valheellisen hapatustyön todellisten kasvojen paljastaminen. Tarvitaan uutta kansallista heräämistä! Sillä vain kansallisesti yhtenäisinä, identiteetistämme ylpeinä pystymme säilyttämään kansallisen olemassaolomme."

Salanimellä kirjoitettu juttu jostain 1990-luvulta.