Kansallinen kello käännettävä oikeaan aikaan

Tämän blogin tarkoituksena ei ole sekaantua Suomen nykypolitiikkaan. Niin ainakin minä olen ymmärtänyt. Pyrin katsomaan nykyaikaa kansallaissosialismin tasolta käsin. Kait tällainen harhapolku päivän politiikkaan sitten tulee hyväksytyksi.

Henrik Holappa niminen kaveri tuli ulos kaapista. Hän jätti kansallissosialistisen toiminnan tai miksi hän sitä sitten määrittelikin. Olen seurannut asiaa vain julkisuudesta. En ole tutustunut kaverin kirjaan. Vika ei kuitenkaan ole aatteessa. Se on toimintatavoissa.

On selvää, että poliittiseen kenttään tuleva aatteellinen järjestö liukuu herkästi puolirikolliselle alueelle. Toimintaan osallistuville ei varmaankaan tarjota kunnollisia työtilaisuuksia. Pilkataan työttömyyden takia tai sitten pilkataan sitä, että kaverit rehkii hanttihommissa. Ensimmäinen ongelma on siis se, että ihminen ajautuu lainsuojattomaksi.

Alkuun vauhdikasta elämää ääriliikkeessä harjoittava nuori vihainen mies saattaa saada tyttökavereita. Kun paine alkaa käydä kovaksi ja ovet työmarkkinaoilta sulkeutuu, nuo naiset kaikkioavat. Lisäksi naiset haluavat itselleen miehen, josta voi olla ylpeä. Yhteisö painaa tiedotusvälineiden kautta. Tällä on vaikutusta äärijärjestöön kuuluvan henkilön lähiopiirissä Ystäväpiiri alkaa kaventua.

Tässä vaiheessa toiminta alkaa saada hämäräperäisen kulttiporukan mainetta. Toinen vaihtoehto on, että liutaan rikolliselle alueelle. Herkimmät yksilöt alkavat jopa käytäyttyä sellaisella tavalla, kuin heidän odotetaankin - siis väkivaltaisina häirikköinä. Seuraa pahoinpitelytuomioita ja vankilakierre. Ääriliikkeestä siirrytään järjestäytyneen rikollisuuden piiriin.

Kun tällainen surkea kehityskulku on odotettavissa, toimii viranomaisetkin kahta kiivaammin estääkseen nuorten liukumisen tällaiseen ääritoimintaan.
Vihervasemmiston puolella radikalisoituville ihmisille pyritään löytämään väyliä mukaan yhteiskuntaan. Niinpä yhteiskunnassa ei herää samalla tavalla negatiivisia ajatuksia tuosta toiminnasta. Sitä pidetään jonain kehitystä eteenpäin vievänä toimintana. Nuoret haluavat muuttaa maailmaa.

Itse tiedän, kuinka hyvä, kaunis ja eettinen oppi isänmaallisuus on ollut vanhemmalle polvelle. Isänmaallisesti innostunut nuori oli aikoinaan kunniotusta herättävä ilmestys. Hänen uskottiin johtavan kansaa eteenpäin. Kansa toivoi, että isänmaallisin ja pyyteettömin johtakoot maata. Johonkin kansallismieliseen kerhoon kuulumista ei siis lähtökohtaisesti painettu alas.
On myönnettävä, että tämän päivän kansallismielisyydessä on pääpaino kallistunut maahantunkeutumisen vastustamiseen. Siinä alkaa sydän mustua aika herkästi, mikäli ympäriltään suodattaa vain kaiken negatiivisen liittyen maahanmuuttoon ja vastaavaan ns. "mädätykseen".

Toisella puolella äärioikeistoa vastustetaan ja koetaan ylemmyyttä omasta suvaitsevaisuudesta. Missä on oman henkisen kehityksen tarkkailu? Jos vain kyräillään vastapuolen heikkouksia, eikä pyritä kehittymään, niin henkinen kasvu jää teini-ikäisen tasolle.

Tänä aikana ongelmaa pahentaa se, ettei kukaan rohkeana itseään pitävä nuori kehtaa myöntää olevansa millään tasolla uskonnollinen. Luetaan kaikenlaista fantasia-kirjallisuutta. Siinä tutustutaan henkiseen maailmaan, mutta sellaisella tavalla, että itse hallitaan tilannetta. Kenties buddhalaisuus on monille sellainen uskonto, jossa voi kokea olevansa tilanteen herra.

Näenkin siis syynä "nuivien" nuorten näivettymiselle sen, ettei heillä ole mitään yleviä ihanteita. Ei ole taustalla uskontoa eikä isänmaata. Monet nuoret eivät ole sitä paitsi olleet pahemmin tekemisissä vanhempiensa tai esivanhempiensa kanssa. Esi-isien kutsu hautojen takaa ei heitä tavoita. Rikkinäisyyttä kotona kokeneet, eivät varmaan osaa kaivatakaan kodin lämpöä. Toisaalta ei kansallismielisiä vastustavillakaan ole sen parempia kotioloja. Voi olla jopa päin vastoin.

Itse toivoisin tuollaisen liikkeen johtoon nousevan sellaista henkeä edustavia, jotka tosissaan tarttuisivat passiivisesti kuolemaa odottavia päättäjiä pillistä kiinni. Siinä tarvitaan sellaista uskoa ja kaipausta paremmasta yhteiskunnasta, jota me emme vielä ole kokeneetkaan. Kuka on se mies, joka asettaa kansalle uuden ajan?