Adolf Hitlerin perinnöstä ammennettavaa

 
On aika alkaa käsitellä Adolf Hitlerin henkistä panosta uudessa valossa. Kyse on kansallisuusaatteen ytimen etsimisestä. Tässä blogissa ei ole tarkoitus ajaa mitään päiväkohtaisia poliittisia aiheita. Onko perussuomalaisten puolue natsistinen vai onko jotkut radikaalit ryhmittymät millään tavalla uusnatsistisia, kuten heitä leimataan, ei kiinnosta kirjoittajia. Jos sellaisiin pohdintoihin eksytään, niin kyse on puhtaasti sivujuoni. Koska tämän blogin kirjoittajat asuvat suurimmaksi osaksi ulkomailla, olisi suomalaisen politiikan syvällinen seuraaminen hankalaa.

Kirjoittajat eivät halua ottaa kantaa siihen pitäisikö Hitlerin kirjoituksista tai puheista tuoda vaikutteita tähän päivään. Voimme tarkastella nykyistä aikaa Hitlerin maailmankuvasta käsin. Olisiko Hitlerillä sitten jotain annettavaa tälle ajalle, on kyseenalaista. Toivottavasti kykenemme antamaan siihenkin kysymykseen vastauksia.

Kuten mainitsin, asumme suurimmaksi osaksi ulkomailla. Emme ole mitään nuoria vihaisia miehiä, jotka haluaisimme aiheuttaa rasismia tai muuta hämminkiä. Toisaalta se, että olemme täysin ulkopuolella suomalaisesta tai jopa länsimaisesta maailmankuvasta (ulkona huojuu palmuja), tarjoaa ulkopuolisen perspektiivin.

Uskomme, ettei tänä mullistusten aikana tarvitse enää jeesustella sen suhteen oliko Hitler hyvä tai paha. Koko kysymys riippuu siitä, kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Juutalaiset saisivat jo pyydellä anteeksi Hitleriltä. Niin paljon on Hitleriä pilkattu viimeisten vuosikymmenten aikana. Heillä on ollut omat syynsä tuohon Hitlerin pahuuden toitottamiseen. Käsityksemme mukaan he ovat saaneet oman hyötynsä jo korkoineen.

Eurooppalaisten kannalta Hitler merkitsee erilaisia asioita. On aika keskustella niistä puolista suoraan. Vapaan tiedotuksen henkeä on korostettava tänä aikan, kun sitä yritetään kaventaa kaikenlaisilla valtaapitävien vippaskonsteilla.

Rattoisia lukuhetkiä. Kaakkaois-Aasian auringosta terveisin!