HIMMLERIN HOMOSEKSUALISMIN KRITIIKISTÄ

Tässä on pohdintaa liittyen Himmlerin SS-sisäpiirissä esittämiin näkemyksiin koskien homoseksuaalisuutta. Kenties nuo tekstit painetaan Suomessa tai sitten ei. Niitä löytyy sivulta:

http://hakaristinhenki.blogspot.fi/

Tämä pienehkön homoseksuaalisuutta koskevan esitelmän julkaiseminen Suomen kielellä on paikallaan monestakin syystä. Euroopassa pidennettiin tekijäoikeuksia 1990-luvulla, ettei kansallisosialistien ideologiaa sisältäviä kirjoituksia saanut julkaista. Siihen aikaan kai pelättiin, että tuo aate olisi saattanut pyrkiä täyttämään kommunismin jättämää tyhjiötä. Nyt on siis kulunut yli 75-vuotta useimpien tärkeiden kansallisosialistien ml. tämän teoksen laatijan kuolemasta.

Aaatteellisessa mielessä on selvää, että oma aikamme on niin erilaista, ettei kansallisosialismin kohtaamista ongelmista ja ratkaisuyrityksistä voi ammentaa tähän päivään. Siinä suhteessa tuo tekijäoikeuksien pidentäminen on tehnyt tehtävänsä. Toisaalta esimerkiksi Suomen sivistystason nousu on johtanut siihen, ettei tällaisen teoksen käteen ottava ihminen suinkaan lue sitä yhtenä totuutena vaan osaa kriittisesti valikoida lukemaansa.

Miksi tällaisen teoksen saattaminen suomalaiselle lukijakunnalle ylipäätään on mielekästä? Monet demokratian ja Euroopan Unionin kliseitä toistelevat ihmiset eivät tosiasiallisesti tunne sitä maailmankatsomusta, jonka haudalla nyt ilkutaan. Monien mielestä natsismi pitäisi haudata lopullisesti. On tunnettua, että kommunistipartiot kävivät hakemassa kansallissosialistista kirjallisuutta suomalaisista kirjastoista kylmän sodan alkuaikoina. Mielestäni ihmiset saavat lukea Marxin teoksia, jos haluavat. Itse asiassa kommunistiseenkin kirjallisuuteen perehtyminen on terveellistä. Jos pelkää, että itse saa tartunnan, niin kannattaa välttää. Sekin aate on vaikuttanut paljon maailmassa. Jotkut kaikkea ns. totalirismia kritikoivat pitävät sitä tuhoisempana kuin mitä kansallisosialismi oli. Oliko kansallisosialismi syy vai seuraus muista asioista on tietenkin pohdinnan aiheena. Toisaalta islamilaisesta maailmasta katsottuna tämä nykyinen länsimainen demokratia saattaa olla kaikkein julmin. Historiassa on aina kyse tulkinnoista.

Propagandistisia ohjelmia ja värittyneitä kuvauksia natseista jaksetaan edelleenkin tehdä. Mielestäni olisi jo aika katsoa inhimillisesti minkälaisten ongelmien parissa kansallisosialistit painivat. Hitlerin puolestapuhujat ovat usein korostaneet, että Saksa painettiin alas kohtuuttomilla ehdoilla. Tämä johti lamaan ja kurjuuteen. Sellaisissa oloissa eläneet saksalaiset puolestaan altistuivat Hitlerin ja kansallissosialistien propagandalle. Hitler oli melkein messias, joka tarjosi kansalle työtä. Tämä kaikki sai aikaan lopulta sen, että puhkesi toinen maailmansota. Hitler hyökkäsi Stalinin kanssa tehdyn sopimuksen kanssa Puolaan 1939. Stalin valtasi Baltian maat, osia Puolasta ja aloitti talvisodan. Koska Stalin oli voittajien leirissä vain Hitler tuomittiin sodan aloittajana. Voittajavallat ottivat oikeudekseen tulkita saksalaisille ja muulle maailmalle ”totuuden natsismista”. Erityisesti saksalaisten uudelleenkoulutus ja syyllisyyden istuttaminen heihin on mennyt luihin ja ytimiin. Vielä 1960-luvulla saksalaiset pitivät natsien demonisoimista seurauksena hävitystä sodasta. 1970-luvulla nuoriso alkoi kyseenalaistamaan sodan käyneen sukupolven tekoja. Monille oli järkytys saada selville minkälaisessa roolissa isä oli toiminut.

Kansallisosialisteja on demonisoitu niin pitkään, että joissain piireissä kai pelätään vieläkin, että ihmimillisen puolen näyttäminen natsijohtajista saisi kansan pettymään kaikkeen siihen manipulaatioon, jota on harjoitettu. On nimittäin selvää, ettei natsit pelkällä pahuudella nousseet valtaan. Heillä oli selvästikin jotain ajatuksia, jotka upposivat kansaan.

Tämän kirjasen arvoa nostaa se, ettei se ole mikään julkiseen käyttöön tarkoitettu propagandateos. Se on Heinrich Himmlerin ohjeistus tai katsaus, jonka hän esitteli SS-järjestön sisäiseen käyttöön. Se on siis siinä suhteessa rehellinen. Tässä käsillä olevassa katsauksessa ei salailla tai hyssytellä ongelmia. Toisaalta siitä käy ilmi se, ettei pahamaineisena tunnettu Himmler, suinkaan lähtenyt millekään radikaaleille linjoilla.

Jossain maissa oli pitkään sellainen käsitys, että kaikkea natsimateriaalia pitäisi esitellä valikoiden ja niissä pitäisi olla varoituksen sanoja mukana. Vähän samalla tavalla kun tupakka-askin kyljissä varoitetaan tupakan aiheuttamista vaaroista. Itse asiassa tänä päivänä voi sanoa, että aika on tehnyt tehtävänsä. Populistiset liikkeet Euroopassa ovat tässä homoasiassakin liberaalilla kannalla. Islam on se uhkatekijä homoudelle, ei äärioikeisto.

Himmlerin ajatuksissa homouden leviäminen miesten pyörittämiin organisaatioihin nähdään ongelmalliseksi. Tänä päivänä juuri mikään hallinnon ala ei ole miesten hallinnassa kokonaan. Niinpä se ei ole samanlainen kysymys, vaikkakin homoverkostojen muodostumisesta eri puolille yhteiskuntaa on merkkejä. On selkeästi havaittava ilmiö, että homot hakeutuvat samoille aloille.

On myös mielenkiintoista huomata kuinka voimakkaasti Himmler kritisoi natsisysteemiä. Tämä tapahtui siis sisäisessä piirissä. Hän varoittelee lakkaamatta siitä vaarasta joka piilee liian militaristiseksi ja maskuuliniseksi muuttuvassa maassa. Hänen mukaansa poikien toiminta Hitlerin nuorisjärjestössä saattaa johtaa siihen, että ei haluta nähdä äitejä tai sisaria kavereiden ympärillä. Himmler pelkäsi, että jos pojista poistetaan kaikki hempeys, jota he saavat äideiltä ja sisarilta, heille jää vaihtoehdoksi poikien keskinäinen toveruus. Siinä puolestaan piilee homouden vaara.

Huomiota herättää myös se, ettei Himmler edes käsittele lesboutta. Hänelle yhden pojan liukuminen homouteen merkitsee siis sitä, että jollekin naiselle ei löydy miestä. Tämä puolestaan johtaa siihen, että kansan väkiluku ei lisäänny.

Joku voi ihmetellä sitä, ettei Himmler edes käsittele sellaista asiaa kuin synnynnäinen homous. On muistettava, että tuon ajan psykiatrian oppikirjoissa homoutta käsiteltiin jonkinlaisena neuroottisena asiana. Se oli sen ajan tieteen kärkeä, ei mitään natsismiin liittyvää ajattelua. Ajatus menee siis suurin piirtein niin, että joku ihminen voi kokea kiusausta homoseksuaaliseen tekoon. Tuo oli sen ajan tieteen mukaan mukaan neuroottinen ajatus, jota ei tietenkään pidä toteuttaa. Samalla tavalla voi mielessä käydä ajatus, että vetäisee nyrkillä jotain kaveria turpiin. Sitäkään ei pidä toteuttaa puhumattakaan murhanhimoisista aikeista.

Tai tavallaan jonkinlainen homous nähdään synnynnäisenä vikana, kun Himmler mainitsee entisaikaisen kyläyhteisön suhtautumista. Suosta löydettiin ajoittain miehiä, jotka olivat hänen tulkintansa mukaan homoja. Niiden lopettaminen oli kauhun aikaan saamaa alkukantaista lajin suojelemista.

Himmler on toki realistinen. Hän näkee Saksan kaupungistumisen vaikutukset. Tämän päivän ihmiselle Himmlerin esittämä katsaus, joka siis ei ole propagandaa laajalle yleisölle, on vavisuttavaa luettavaa. Olemme kuulleet Berliinin 1920-luvun ”kultaisesta ajasta” homoineen. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään, että kokoluokka olisi Himmlerin kertoman tasolla. Saksassa oli 2 – 4 miljoonaa ihmistä homoklubien jäseninä kun kansallisosialistit tulivat valtaan. Jopa Himmler haluaa pyöristää lukua alaspäin, vaikka toisaalta uskoo, etteivät kaikki homot olleet klubien jäseniä. Hänen mukaansa homoklubien jäsenistä kaikki eivät olleet homoja.

Kun nuo luvut suhteutetaan väestöön. Himmlerin mukaan maassa oli siihen aikaan 20 miljoonaa seksuaalisesti aktiivista miestä. Siis puhutaan, että maassa olisi ollut 10-20 prosenttia homoja. Hän näki ongelman suurena senkin takia, että sodassa oli kuollut 2 miljoonaa nuorta miestä. Maan naisille ei siis ollut löydettävissä miehiä ja lasten tekijöitä. Maan väestöä uhkasi surkastuminen ellei mitään tehtäisi.

Himmler pohti ongelmaa. Hänen mukaansa maassa oli tietty määrä miespuolisia prostituoituja. Ne olisi voitu hetkessä kartoittaa ja viedä keskistysleireihin. Hänen mukaansa joihinkin tehosi uudelleenkoulutus. Hänen mukaansa suurin osa olisi palanut leireiltä takaisin puuhiinsa. Ongelma oli siinä, että jos nuo kaikki olisi otettu kaduilta pois, niin ne miljoonat homot, joita maassa oli, olisivat kanavoineet toimintansa viattomampiin uhreihin.

Saksan ohjelmat ns. rodunjalostuksen saralla avautuvat siis tästä kulmasta katsottuna uudella tavalla. SS joukkoihin valikoitiin parasta pohjoista ainesta, jonka erityisesti toivottiin lisääntyvän. Tästä syystä SS-joukoissa ei hyväksytty homoutta. Joka kuukaisi paljastu lukuisia tapauksia. Sellaisesta rangaistuksena oli siirto keskitysleiriin. Siellä sitten ammuttiin ”paon yrittämisen” nimikkeellä.

Himmler toki pelasi omaa valtapeliään maassa. Hän mainitsee kuinka kaksi homoseksuaalia SA johtajaa yrittää sortaa samalla alueella toimivaa SS-johtajaa. Homot eivät syyttäneet SS-miestä siitä, ettei hän ole kuten he, siis homo. Päin vastoin nuo kansallisosialismin kannalta kyseenalaisesti toimivat SA-miehet etsivät aatteellisia tekosyitä SS-miehen savustamiseksi häiritsemästä heidän toimiaan.

On tunnettua, että SA:n johtajana alkuun toiminut Röhm oli homo. Ei siis ole mikään ihme, että järjestössä esiintyi homoutta runsaasti.

Himmlerin tietämys maailman asioista ei ole järin laajaa. Hän sanoo tuntevansa alkukristillisyyttä Roomassa ja erinäisiä uskontoon ja mystiikkaan liittyviä asioita hyvin. Se saattoi pitää paikkansa. Sen sijaan kun hän puhuu amerikkalaisista, niin hän on aika huteralla pohjalla. Amerikkalaiset olivat hänen näkemyksensä mukaan naisten tossun alla ja siksi amerikkalainen homous kumpusi siitä. Siis se olisi toisenlaista kuin saksalainen homous.

USA:ssa homoutta varmaan esiintyi suurkaupungeissa ja San Fransisco on legendaarisessa maineessa. Sen sijaan amerikkalaiset vaihto-oppilaat, joita meni Englantiin 1920- ja 1920-luvuilla ihmettelivät homouden määrää siellä Huiipuyliopistoissa USA:ssa oppilailla oli siihen aikaan kolmen henegen huoneet, ettei homoutta pääsisi syntymään.

Toisaalta kun ajattelee Yale yliopiston Skull and Bones järjestöä, jolla oli saksalaiset juuret 1800-luvulta. Tuossa järjestössä on kai ollut jonkinlainen initiaatio-seremonia, johon liittyy homoseksualismia. Siitä syystä onkin mielenkiintoista ajatella George W. Bushin homovastaista kampanjointia. Jotain salakuvaa tuosta riitistä löytyy – ei tosin Bushin tapauksesta. Sen kuva on sekava ja on vaikea sanoa tapahtuuko siinä jonkinlainen raiskaus takapuoleen ruumisarkussa. Joka tapauksessa sanotaan, että jokaisen jäseneksi otetun pitää paljastaa henkilökohtaisia asioita seksielämästään. Jotain kähmintää tapahtuu joka tapauksessa. Kyse on joka tapauksessa jonkinlaisesta homoeroottisesta sessiosta.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen armeijaan siirtyi paljon saksalaisia sotilaita. Homoutta levisi heidän mukanaan. USA:n armeijan piirissä on puhuttu jopa ”saksalaisesta taudista” kun puhuttiin homoudesta. Kissingerin saksalainen tausta on myös puhuttanut tämänkin aiheen tiimoilta.

Itseäni pohdituttaa missä määrin Saksan kaupungeissa olevien homoklubien jäsenet olivat juutalaisia. New Yorkiin muutti paljon juutalaisia myös Saksasta aina vuoteen 1942 asti ja sitten uudestaan juutalaisia saapui sodan jälkeen. Toivatko he homouden ihannetta mukanaan sieltä?

Suomalaiset ovat olleet tuohon aikaan melkoisen kyläkeskeistä porukkaa. Suhtautuminen homouteen on ollut negatiivista ja kenties jopa tabu. Kenties täällä on ajateltu, että natsismin kanta homoja kohtaan olisi ollut samalla tavalla jyrkkää Saksassa. Itse asiassa homous on ollut varsin laajalle levinnyttä Saksassa. Olen kuullut joidenkin suomalaisten kokoomuslaista ajatusmaailmaa lähellä olevien konservatiivien jopa lieventäneen homoja kohtaan tuntemiaan asenteita viitaten Hitlerin Taisteluni teokseen. Homous on ok, jos he täyttävät paikkansa yhteisössä, eivätkä aiheuta ongelmia. Kun ajattelee homouden levinneisyyttä saksalaisessa yhteiskunnassa 1920- ja 1930-luvuilla olisi ollut varmaankin mahdottomuus alkaa jyrkkiin toimiin sen kitkemiseksi. Natsien politiikka olikin enemmän keskittyä siihen, että hyvä aines lisääntyisi mahdollisimman runsaasti.

Himmlerin teoksessa on varsin jyrkkää vihamielisyyttä kristinuskoa kohtaan. Tietyllä tavalla on yllättävää, että hän syyttää kirkkoa naisvihamielisyydestä. Kristillinen kirkko olisi siis ajautunut jonkinlaisen homoveljeskunnan käsiin, joka on opettanut naisvihamielisyyttä. Itse asiassa tämä on eräs teema, jolla homoutta on ennen tarkasteltu. Se on myös jopa Antiikin Kreikan aikaisen homouden pohjana. Nainen on alempi olento ja siis kreikkalainen rakkaus kohdistui ylempään olentoon: toiseen mieheen.

Himmler on tunnettu okkultistisesta maailmankuvastaan. Onkin nähtävissä, että Hitler puhuessaan Himmlerin kanssa vaikuttaa melkoisen ateistiselta. Tämä näkyy hyvin Hitlerin pöytäpuheista 1941-1944. Toisaalta monet muut Hitlerin lähellä olleet pitivät häntä syvästi katolisena ihmisenä, joka uskoi kaitselmuksen johdatukseen.

Tämän dokumentin saattamisella suomalaisten lukijoiden käsiin ei ole tarkoitus sinänsä osallistua päiväkohtaiseen keskusteluun homojen oikeuksista. Tämän teoksen arvo on mielestäni siinä, että siitä käy ilmi homouden laajuus saksalaisessa yhteiskunnassa natsien noustessa valtaan. Toisaalta se paljastaa sen, että kaiken kovan militaristisen ja maskuliinisen uhon taustalla natsien johtopiireissä koettiin huolta siitä, että naiset marginalisoituu ja homous jatkaa leviämistään.

On myös muistettava, että maailma oli kollektiivisten aatteiden käsissä tuohon aikaan. Niinpä tässäkin lähdetään yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta. Tarvittiin jälkeläisiä kansakunnan elinvoiman vahvistamiseksi. Homous oli varmaankin synti syntien joukossa. Sitä ei lähestytty homoseksuaalien näkökulmasta. Toisaalta länsimaisen maailmankuvan kannalta tähän aiheeseen on hyvä tuoda ulottuvuuksia menneisyydestä. Toisissa kulttuureissa, joissa homous on laajalle levinnyttä se nähdään eri tavalla. Monet varoittelee. Älä kokeile homoutta: siihen jää koukkuun. Kun ihminen siis antaa kiusaukselle kerran periksi, se koukuttaa.

Tämä teos ei varmaankaan ole sopiva jonkun silikonihuulisen ja kabaree-henkisen homon käsin. Kenties sellaiset omaavat omasta mielestään totuuden tässä aiheessa. Toisaalta ei ole luultavaa, että joku korkeinta auktoriteettiä homouden saralla käsissään pitävä instituutio – Seta tms. - pahastuisi näinkin kaukaisesta historiasta tulevan dokumentin vuoksi. Aika on tehnyt tehtävänsä.

Joku voi pohtia tämän kirjan pohjalta, että liittyykö homoliikehdinnän kasvu siihen, että jonkinlainen radikaaliliikehdintä on taas alkamassa. Samaan aikaan kun yksilönvapaus ja nykyinen kiireinen työelämä ovat saaneet perheinstituution horjumaan, ihmiset alkavat tempaantumaan kaikenlaiseen hullutukseen. Seuraako sitä puolestaan vastareaktio, kuten tapahtui Saksassa 1930-luvulla jää nähtäväksi.