Tässä on pohdintaa liittyen Himmlerin SS-sisäpiirissä esittämiin näkemyksiin koskien homoseksuaalisuutta. Kenties nuo tekstit painetaan Suomessa tai sitten ei. Niitä löytyy sivulta:
http://hakaristinhenki.blogspot.fi/
Tämä pienehkön homoseksuaalisuutta
koskevan esitelmän julkaiseminen Suomen kielellä on paikallaan
monestakin syystä. Euroopassa pidennettiin tekijäoikeuksia
1990-luvulla, ettei kansallisosialistien ideologiaa sisältäviä
kirjoituksia saanut julkaista. Siihen aikaan kai pelättiin, että
tuo aate olisi saattanut pyrkiä täyttämään kommunismin jättämää
tyhjiötä. Nyt on siis kulunut yli 75-vuotta useimpien tärkeiden
kansallisosialistien ml. tämän teoksen laatijan kuolemasta.
Aaatteellisessa mielessä on selvää,
että oma aikamme on niin erilaista, ettei kansallisosialismin
kohtaamista ongelmista ja ratkaisuyrityksistä voi ammentaa tähän
päivään. Siinä suhteessa tuo tekijäoikeuksien pidentäminen on
tehnyt tehtävänsä. Toisaalta esimerkiksi Suomen sivistystason
nousu on johtanut siihen, ettei tällaisen teoksen käteen ottava
ihminen suinkaan lue sitä yhtenä totuutena vaan osaa kriittisesti
valikoida lukemaansa.
Miksi tällaisen teoksen saattaminen
suomalaiselle lukijakunnalle ylipäätään on mielekästä? Monet
demokratian ja Euroopan Unionin kliseitä toistelevat ihmiset eivät
tosiasiallisesti tunne sitä maailmankatsomusta, jonka haudalla nyt
ilkutaan. Monien mielestä natsismi pitäisi haudata lopullisesti. On
tunnettua, että kommunistipartiot kävivät hakemassa
kansallissosialistista kirjallisuutta suomalaisista kirjastoista
kylmän sodan alkuaikoina. Mielestäni ihmiset saavat lukea Marxin
teoksia, jos haluavat. Itse asiassa kommunistiseenkin kirjallisuuteen
perehtyminen on terveellistä. Jos pelkää, että itse saa
tartunnan, niin kannattaa välttää. Sekin aate on vaikuttanut
paljon maailmassa. Jotkut kaikkea ns. totalirismia kritikoivat
pitävät sitä tuhoisempana kuin mitä kansallisosialismi oli. Oliko
kansallisosialismi syy vai seuraus muista asioista on tietenkin
pohdinnan aiheena. Toisaalta islamilaisesta maailmasta katsottuna
tämä nykyinen länsimainen demokratia saattaa olla kaikkein julmin.
Historiassa on aina kyse tulkinnoista.
Propagandistisia ohjelmia ja
värittyneitä kuvauksia natseista jaksetaan edelleenkin tehdä.
Mielestäni olisi jo aika katsoa inhimillisesti minkälaisten
ongelmien parissa kansallisosialistit painivat. Hitlerin
puolestapuhujat ovat usein korostaneet, että Saksa painettiin alas
kohtuuttomilla ehdoilla. Tämä johti lamaan ja kurjuuteen.
Sellaisissa oloissa eläneet saksalaiset puolestaan altistuivat
Hitlerin ja kansallissosialistien propagandalle. Hitler oli melkein
messias, joka tarjosi kansalle työtä. Tämä kaikki sai aikaan
lopulta sen, että puhkesi toinen maailmansota. Hitler hyökkäsi
Stalinin kanssa tehdyn sopimuksen kanssa Puolaan 1939. Stalin valtasi
Baltian maat, osia Puolasta ja aloitti talvisodan. Koska Stalin oli
voittajien leirissä vain Hitler tuomittiin sodan aloittajana.
Voittajavallat ottivat oikeudekseen tulkita saksalaisille ja muulle
maailmalle ”totuuden natsismista”. Erityisesti saksalaisten
uudelleenkoulutus ja syyllisyyden istuttaminen heihin on mennyt
luihin ja ytimiin. Vielä 1960-luvulla saksalaiset pitivät natsien
demonisoimista seurauksena hävitystä sodasta. 1970-luvulla nuoriso
alkoi kyseenalaistamaan sodan käyneen sukupolven tekoja. Monille oli
järkytys saada selville minkälaisessa roolissa isä oli toiminut.
Kansallisosialisteja on demonisoitu
niin pitkään, että joissain piireissä kai pelätään vieläkin,
että ihmimillisen puolen näyttäminen natsijohtajista saisi kansan
pettymään kaikkeen siihen manipulaatioon, jota on harjoitettu. On
nimittäin selvää, ettei natsit pelkällä pahuudella nousseet
valtaan. Heillä oli selvästikin jotain ajatuksia, jotka upposivat
kansaan.
Tämän kirjasen arvoa nostaa se, ettei
se ole mikään julkiseen käyttöön tarkoitettu propagandateos. Se
on Heinrich Himmlerin ohjeistus tai katsaus, jonka hän esitteli
SS-järjestön sisäiseen käyttöön. Se on siis siinä suhteessa
rehellinen. Tässä käsillä olevassa katsauksessa ei salailla tai
hyssytellä ongelmia. Toisaalta siitä käy ilmi se, ettei
pahamaineisena tunnettu Himmler, suinkaan lähtenyt millekään
radikaaleille linjoilla.
Jossain maissa oli pitkään sellainen
käsitys, että kaikkea natsimateriaalia pitäisi esitellä
valikoiden ja niissä pitäisi olla varoituksen sanoja mukana. Vähän
samalla tavalla kun tupakka-askin kyljissä varoitetaan tupakan
aiheuttamista vaaroista. Itse asiassa tänä päivänä voi sanoa,
että aika on tehnyt tehtävänsä. Populistiset liikkeet Euroopassa
ovat tässä homoasiassakin liberaalilla kannalla. Islam on se
uhkatekijä homoudelle, ei äärioikeisto.
Himmlerin ajatuksissa homouden
leviäminen miesten pyörittämiin organisaatioihin nähdään
ongelmalliseksi. Tänä päivänä juuri mikään hallinnon ala ei
ole miesten hallinnassa kokonaan. Niinpä se ei ole samanlainen
kysymys, vaikkakin homoverkostojen muodostumisesta eri puolille
yhteiskuntaa on merkkejä. On selkeästi havaittava ilmiö, että
homot hakeutuvat samoille aloille.
On myös mielenkiintoista huomata
kuinka voimakkaasti Himmler kritisoi natsisysteemiä. Tämä tapahtui
siis sisäisessä piirissä. Hän varoittelee lakkaamatta siitä
vaarasta joka piilee liian militaristiseksi ja maskuuliniseksi
muuttuvassa maassa. Hänen mukaansa poikien toiminta Hitlerin
nuorisjärjestössä saattaa johtaa siihen, että ei haluta nähdä
äitejä tai sisaria kavereiden ympärillä. Himmler pelkäsi, että
jos pojista poistetaan kaikki hempeys, jota he saavat äideiltä ja
sisarilta, heille jää vaihtoehdoksi poikien keskinäinen toveruus.
Siinä puolestaan piilee homouden vaara.
Huomiota herättää myös se, ettei
Himmler edes käsittele lesboutta. Hänelle yhden pojan liukuminen
homouteen merkitsee siis sitä, että jollekin naiselle ei löydy
miestä. Tämä puolestaan johtaa siihen, että kansan väkiluku ei
lisäänny.
Joku voi ihmetellä sitä, ettei
Himmler edes käsittele sellaista asiaa kuin synnynnäinen homous. On
muistettava, että tuon ajan psykiatrian oppikirjoissa homoutta
käsiteltiin jonkinlaisena neuroottisena asiana. Se oli sen ajan
tieteen kärkeä, ei mitään natsismiin liittyvää ajattelua.
Ajatus menee siis suurin piirtein niin, että joku ihminen voi kokea
kiusausta homoseksuaaliseen tekoon. Tuo oli sen ajan tieteen mukaan
mukaan neuroottinen ajatus, jota ei tietenkään pidä toteuttaa.
Samalla tavalla voi mielessä käydä ajatus, että vetäisee
nyrkillä jotain kaveria turpiin. Sitäkään ei pidä toteuttaa
puhumattakaan murhanhimoisista aikeista.
Tai tavallaan jonkinlainen homous
nähdään synnynnäisenä vikana, kun Himmler mainitsee
entisaikaisen kyläyhteisön suhtautumista. Suosta löydettiin
ajoittain miehiä, jotka olivat hänen tulkintansa mukaan homoja.
Niiden lopettaminen oli kauhun aikaan saamaa alkukantaista lajin
suojelemista.
Himmler on toki realistinen. Hän näkee
Saksan kaupungistumisen vaikutukset. Tämän päivän ihmiselle
Himmlerin esittämä katsaus, joka siis ei ole propagandaa laajalle
yleisölle, on vavisuttavaa luettavaa. Olemme kuulleet Berliinin
1920-luvun ”kultaisesta ajasta” homoineen. Itselleni ei olisi
tullut mieleenkään, että kokoluokka olisi Himmlerin kertoman
tasolla. Saksassa oli 2 – 4 miljoonaa ihmistä homoklubien jäseninä
kun kansallisosialistit tulivat valtaan. Jopa Himmler haluaa
pyöristää lukua alaspäin, vaikka toisaalta uskoo, etteivät
kaikki homot olleet klubien jäseniä. Hänen mukaansa homoklubien
jäsenistä kaikki eivät olleet homoja.
Kun nuo luvut suhteutetaan väestöön.
Himmlerin mukaan maassa oli siihen aikaan 20 miljoonaa seksuaalisesti
aktiivista miestä. Siis puhutaan, että maassa olisi ollut 10-20
prosenttia homoja. Hän näki ongelman suurena senkin takia, että
sodassa oli kuollut 2 miljoonaa nuorta miestä. Maan naisille ei siis
ollut löydettävissä miehiä ja lasten tekijöitä. Maan väestöä
uhkasi surkastuminen ellei mitään tehtäisi.
Himmler pohti ongelmaa. Hänen mukaansa
maassa oli tietty määrä miespuolisia prostituoituja. Ne olisi
voitu hetkessä kartoittaa ja viedä keskistysleireihin. Hänen
mukaansa joihinkin tehosi uudelleenkoulutus. Hänen mukaansa suurin
osa olisi palanut leireiltä takaisin puuhiinsa. Ongelma oli siinä,
että jos nuo kaikki olisi otettu kaduilta pois, niin ne miljoonat
homot, joita maassa oli, olisivat kanavoineet toimintansa
viattomampiin uhreihin.
Saksan ohjelmat ns. rodunjalostuksen
saralla avautuvat siis tästä kulmasta katsottuna uudella tavalla.
SS joukkoihin valikoitiin parasta pohjoista ainesta, jonka
erityisesti toivottiin lisääntyvän. Tästä syystä SS-joukoissa
ei hyväksytty homoutta. Joka kuukaisi paljastu lukuisia tapauksia.
Sellaisesta rangaistuksena oli siirto keskitysleiriin. Siellä sitten
ammuttiin ”paon yrittämisen” nimikkeellä.
Himmler toki pelasi omaa valtapeliään
maassa. Hän mainitsee kuinka kaksi homoseksuaalia SA johtajaa
yrittää sortaa samalla alueella toimivaa SS-johtajaa. Homot eivät
syyttäneet SS-miestä siitä, ettei hän ole kuten he, siis homo.
Päin vastoin nuo kansallisosialismin kannalta kyseenalaisesti
toimivat SA-miehet etsivät aatteellisia tekosyitä SS-miehen
savustamiseksi häiritsemästä heidän toimiaan.
On tunnettua, että SA:n johtajana
alkuun toiminut Röhm oli homo. Ei siis ole mikään ihme, että
järjestössä esiintyi homoutta runsaasti.
Himmlerin tietämys maailman asioista
ei ole järin laajaa. Hän sanoo tuntevansa alkukristillisyyttä
Roomassa ja erinäisiä uskontoon ja mystiikkaan liittyviä asioita
hyvin. Se saattoi pitää paikkansa. Sen sijaan kun hän puhuu
amerikkalaisista, niin hän on aika huteralla pohjalla.
Amerikkalaiset olivat hänen näkemyksensä mukaan naisten tossun
alla ja siksi amerikkalainen homous kumpusi siitä. Siis se olisi
toisenlaista kuin saksalainen homous.
USA:ssa homoutta varmaan esiintyi
suurkaupungeissa ja San Fransisco on legendaarisessa maineessa. Sen
sijaan amerikkalaiset vaihto-oppilaat, joita meni Englantiin 1920- ja
1920-luvuilla ihmettelivät homouden määrää siellä
Huiipuyliopistoissa USA:ssa oppilailla oli siihen aikaan kolmen
henegen huoneet, ettei homoutta pääsisi syntymään.
Toisaalta kun ajattelee Yale yliopiston
Skull and Bones järjestöä, jolla oli saksalaiset juuret
1800-luvulta. Tuossa järjestössä on kai ollut jonkinlainen
initiaatio-seremonia, johon liittyy homoseksualismia. Siitä syystä
onkin mielenkiintoista ajatella George W. Bushin homovastaista
kampanjointia. Jotain salakuvaa tuosta riitistä löytyy – ei tosin
Bushin tapauksesta. Sen kuva on sekava ja on vaikea sanoa tapahtuuko
siinä jonkinlainen raiskaus takapuoleen ruumisarkussa. Joka
tapauksessa sanotaan, että jokaisen jäseneksi otetun pitää
paljastaa henkilökohtaisia asioita seksielämästään. Jotain
kähmintää tapahtuu joka tapauksessa. Kyse on joka tapauksessa
jonkinlaisesta homoeroottisesta sessiosta.
Toisen maailmansodan jälkeen
Yhdysvaltojen armeijaan siirtyi paljon saksalaisia sotilaita.
Homoutta levisi heidän mukanaan. USA:n armeijan piirissä on puhuttu
jopa ”saksalaisesta taudista” kun puhuttiin homoudesta.
Kissingerin saksalainen tausta on myös puhuttanut tämänkin aiheen
tiimoilta.
Itseäni pohdituttaa missä määrin
Saksan kaupungeissa olevien homoklubien jäsenet olivat juutalaisia.
New Yorkiin muutti paljon juutalaisia myös Saksasta aina vuoteen
1942 asti ja sitten uudestaan juutalaisia saapui sodan jälkeen.
Toivatko he homouden ihannetta mukanaan sieltä?
Suomalaiset ovat olleet tuohon aikaan
melkoisen kyläkeskeistä porukkaa. Suhtautuminen homouteen on ollut
negatiivista ja kenties jopa tabu. Kenties täällä on ajateltu,
että natsismin kanta homoja kohtaan olisi ollut samalla tavalla
jyrkkää Saksassa. Itse asiassa homous on ollut varsin laajalle
levinnyttä Saksassa. Olen kuullut joidenkin suomalaisten
kokoomuslaista ajatusmaailmaa lähellä olevien konservatiivien jopa
lieventäneen homoja kohtaan tuntemiaan asenteita viitaten Hitlerin
Taisteluni teokseen. Homous on ok, jos he täyttävät paikkansa
yhteisössä, eivätkä aiheuta ongelmia. Kun ajattelee homouden
levinneisyyttä saksalaisessa yhteiskunnassa 1920- ja 1930-luvuilla
olisi ollut varmaankin mahdottomuus alkaa jyrkkiin toimiin sen
kitkemiseksi. Natsien politiikka olikin enemmän keskittyä siihen,
että hyvä aines lisääntyisi mahdollisimman runsaasti.
Himmlerin teoksessa on varsin jyrkkää
vihamielisyyttä kristinuskoa kohtaan. Tietyllä tavalla on
yllättävää, että hän syyttää kirkkoa naisvihamielisyydestä.
Kristillinen kirkko olisi siis ajautunut jonkinlaisen
homoveljeskunnan käsiin, joka on opettanut naisvihamielisyyttä.
Itse asiassa tämä on eräs teema, jolla homoutta on ennen
tarkasteltu. Se on myös jopa Antiikin Kreikan aikaisen homouden
pohjana. Nainen on alempi olento ja siis kreikkalainen rakkaus
kohdistui ylempään olentoon: toiseen mieheen.
Himmler on tunnettu okkultistisesta
maailmankuvastaan. Onkin nähtävissä, että Hitler puhuessaan
Himmlerin kanssa vaikuttaa melkoisen ateistiselta. Tämä näkyy
hyvin Hitlerin pöytäpuheista 1941-1944. Toisaalta monet muut
Hitlerin lähellä olleet pitivät häntä syvästi katolisena
ihmisenä, joka uskoi kaitselmuksen johdatukseen.
Tämän dokumentin saattamisella
suomalaisten lukijoiden käsiin ei ole tarkoitus sinänsä osallistua
päiväkohtaiseen keskusteluun homojen oikeuksista. Tämän teoksen
arvo on mielestäni siinä, että siitä käy ilmi homouden laajuus
saksalaisessa yhteiskunnassa natsien noustessa valtaan. Toisaalta se
paljastaa sen, että kaiken kovan militaristisen ja maskuliinisen
uhon taustalla natsien johtopiireissä koettiin huolta siitä, että
naiset marginalisoituu ja homous jatkaa leviämistään.
On myös muistettava, että maailma oli
kollektiivisten aatteiden käsissä tuohon aikaan. Niinpä tässäkin
lähdetään yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta. Tarvittiin
jälkeläisiä kansakunnan elinvoiman vahvistamiseksi. Homous oli
varmaankin synti syntien joukossa. Sitä ei lähestytty
homoseksuaalien näkökulmasta. Toisaalta länsimaisen maailmankuvan
kannalta tähän aiheeseen on hyvä tuoda ulottuvuuksia
menneisyydestä. Toisissa kulttuureissa, joissa homous on
laajalle levinnyttä se nähdään eri tavalla. Monet varoittelee.
Älä kokeile homoutta: siihen jää koukkuun. Kun ihminen siis antaa
kiusaukselle kerran periksi, se koukuttaa.
Tämä teos ei varmaankaan ole sopiva
jonkun silikonihuulisen ja kabaree-henkisen homon käsin. Kenties
sellaiset omaavat omasta mielestään totuuden tässä aiheessa.
Toisaalta ei ole luultavaa, että joku korkeinta auktoriteettiä
homouden saralla käsissään pitävä instituutio – Seta tms. -
pahastuisi näinkin kaukaisesta historiasta tulevan dokumentin
vuoksi. Aika on tehnyt tehtävänsä.
Joku voi pohtia tämän kirjan
pohjalta, että liittyykö homoliikehdinnän kasvu siihen, että
jonkinlainen radikaaliliikehdintä on taas alkamassa. Samaan aikaan
kun yksilönvapaus ja nykyinen kiireinen työelämä ovat saaneet
perheinstituution horjumaan, ihmiset alkavat tempaantumaan
kaikenlaiseen hullutukseen. Seuraako sitä puolestaan vastareaktio, kuten tapahtui Saksassa 1930-luvulla jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti